Tätä asua neiti on pitkään ja hartaasti toivonut,vaatinut,halunnut ja nyt se on sitten tehty . Aina muka ollut muuta tärkeämpää tekemistä ... Eilen kokosin materiaalia kaappien kätköistä ja sain kuin sainkin mekon aikaan ilman kangaskaupassa käyntiä! Joskus on näköjään noista vuosia vanhoista kangas-arkistoistakin hyötyä .

Yläosan vuorasin omasta kerran käytetystä organtsa-jakusta saadulla kankaalla,mekon "runko" on verhokangasta ja vyötärön liehuke jotain iän ikuista kangasmyyjä aikaista lirpaketta jolle ei tätä ennen ole käyttöä löytynyt.

nyt mielessä muhii ajatus valkoisesta puvusta johon myös löytyisi organtsaa ja verhokangasta kotoa...

Sanomattakin selvää että neitokainen on ikionnellinen ja varsinainen prinsessa asussaan!